tiistai 11. heinäkuuta 2017

Istanbulissa vuorokausi, kai

Viimevuotinen kännykkäkuva Istanbulista
Tämän viestin tullessa julki olen lentänyt Roomasta Istanbuliin, ja täälläkin on edessä vuorokausi, jonka ajattelin käyttää kaupungilla seikkailen. Asiassa ainoa jos on kipulääkityksen riittävyys eilisen hyvin runsaan liikkumisen jälkeen. Jos pystyn, niin lähden lentoasemalta metrolla Taksimille ja samoille suunnille, jossa kävin aiemminkin päiväreissun. Nyt ei mene enää niin kauaa aikaa paikkojen etsimiseen, vaan voi keskittyä ihan muihin asioihin. Taas pieni jos, mutta jos saan kaikki matkatavarat säilöön lentoasemalle, lähden tutustumaan siihen isoon vanhaan basaariin, joka jäi viimeksi käymättä. IStanbulissakin aikaa on lähes koko vuorokausi, joten siinä ajassa kerkiää aika kauas, ja ehtii istua monessa pikku kahvilassa tai lokantassa. MIeluummin menen nyt kaupungille kuin meren rannalle. Ainakin suunnitelin niin päin, että Italiassa merta ja rantaa, toisella reissulla perheen kanssa keskikaupunkikierros, ja Istanbulissa kaupungin vilinään ja vanhaan kaupunkiin tutustumista.

Istanbulissa täysin uutena kokemuksena tulee montakin asiaa tai paikkaa, mutta, sorry, kerron niistä sanoin ja kuvin kun pääsen taas netin ulottuville. Tämän Istanbul-päivän olen puhelimeton ja netitön, sillä kumpikaan liittymä ei oletettavasti toimi, ja julkisia WiFejä en halua paljoakaan käyttää. Itse asiassa netitön päivä kuulostaa kivalta, helpottavaltakin. Ei tarvitse seurata, postailla, vastailla eikä mitään muutakaan. On vaan läsnä siinä hetkessä jossa on. Ja jos en jotain tiedä tai löydä, voin aina kysyä paikallisilta neuvoja ja vinkkejä. Oletan että tämä päivä on rentouttavampi kuin aiempi käyntini täällä.

Matkakengiksi valitsin karmean näköiset, mustat sportti-pehmokengät, mutta on ne niin mukavat jalassa, että ulkonäkösyyt saavat jäädä varjoon. Kipeimmätkin nivelet ärhäköivät kaikkein vähiten juuri noissa aamutossun kaltaisissa kengissä. Valtavan isolahkeiset housut ja vilpoinen, ilmava paita, sekä hattu on lämpötilan innoittamana valittu, ja mahdollisimman viileiksi vaihtoehdoiksi arveltu. Aurinkolasit on, mutta aurinkorasvaa en ota, enkä sotke sen kanssa. Tuskin palan, sillä vanhaa rusketusta on vielä, ja jääräpää. Tämän reissun yksi tärkeimmistä varusteista tullee olemaan XXL:stä ostetut, minun mitoilleni täydelleen istuvat kompressiosukat, joita myös tukisukiksi kutsutaan. En vain löytänyt tänään sopivankokoisia mustia, joten jouduin ottamaan neonväriset... hhmm, matkatyyliä. Jos ne näkyy pahasti, niin voihan pääle aina vetää toiset, mustat sukat. Vaan tuossa lämpötilassa voisin mieluummin olla laittamatta jalkaan ainoitakaan sukkia. Lentojen ja runsaan istumisen takia ne ovat kuitenkin tarpeelliset.

Viimevuotinen kännykkäkuva
Istanbulissa yöpyminen on yksi niistä isoista kysymysmerkeistä, joka jää avoimeksi ja ns viime hetkiin, illalle tai jopa yölle. Menen sinne minne intuitio vie. Ja huomisen matkan lippukin on niitä viime hetken ostoja, eli aamulla kävelen lipputiskille, ja ostan lipun lähemmäs, Alanyan suuntaan... paitsi, jos kuitenkin päätän jättää Istanbulissa liikkumisen tosi vähälle, ja matkustaa jo sen yön aikana Alanyaan. En tiedä vielä varmaksi. Päätös riippuu niin monesta asiasta, eniten siitä kuinka kivulias olen, miten elimistö kestää rasitusta ja matkustamista. Arcoxiaa en halua ottaa matkalle mukaan. JOtenkin vaisto sanoo, että sen kanssa saattaa tulla tullissa ongelmia, kun ei ole mitään lääkärin papereita tai reseptejä mukana. En koskaan kuljeta reseptejä, osin kai siksi, kun pystyn näyttämään ne Kanta.fi:n kautta, ja osin silkkaa laiskuutta. Näiden 7 viimeisen vuoden aikana ei koskaan ole kysytty ainoankaan astmalääkkeen tai lisäravinteen reseptiä, vaikka aina avaan turvatarkastuksessa lääkelaukkuni. Se oikea ohje on, että ota sähköisen reseptin tuloste tai lääkeiden kokoomalistaus mukaasi matkalle. Älä tee kuten minä teen vaan kuten sanon. Näinhän elämä joskus toimii.

Joten jossain Turkissa olen tällä hetkellä, menossa joko Konyaa tai Alanyaa kohti. Huomenna kerron lisää. JA tänä vuonna on onneksi paljon parempi kamerakännykkä, joten voi tulla jopa kuvia ja videoitakin, ehkä jopa julkaisukelpoisia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.